Kansansairautemme diabetes sekä syöpä ja reuma yleistyvät kovaa vauhtia. Ihmiset ovat sairaampia kuin kymmenen vuotta sitten. Terveydenhoito- ja sosiaalijärjestelmiä olisi tehostettava, samalla kokonaiskustannustehokkuus nousisi uudistuksen myötä. Vanhakantaisiin palvelurakenteisiin on tehtävä muutoksia, varsinkin hallinnon päällekkäisyyksiä ja turhaa byrokratiaa on purettava.

Potilaiden luukulta luukulle juoksuttamisen on loputtava. Suomalainen järjestelmä lähtee siitä ajatuksesta, että potilaan on itse osattava hakea omat etuutensa oikeilta luukuilta. Viranomaisten pitäisi neuvoa asiakasta, jotta hän saisi itselleen kuuluvat yhteiskunnalliset tuet. Mielestäni viranomaiset pikemminkin yrittävät peitellä eri tukimahdollisuuksia kuin opastaa ja neuvoa, kuten esimerkiksi Ruotsissa jo toimitaan.

Terveyskeskuksiin enemmän osaamista

Reuma ja syöpä lisääntyvät maassamme koko ajan. Perusterveydenhuollossa ei ole tällä hetkellä riittävästi resursseja hoitaa näitä potilaita. Terveyskeskuksista ei löydy riittävää ammatillista osaamista. Lääkäreiden työsuhteet terveyskeskuksissa kestävät usein vain hetken aikaa, potilassuhde katkeaa aivan liian usein kun lääkäri siirtyy muualle.

Potilas on saanut sairaudesta ikuisen elämänkumppanin, vaikka hän ei sitä halunnutkaan. Hänen pitää tulla toimeen syövän, diabeteksen, reuman tai muun vakavan sairauden kanssa, jolloin hän haluaisi parasta mahdollista hoitoa itselleen. Lääkäreillä pitäisi olla riittävää osaamista sekä aikaa kertoa potilaalle tarvittava tietous ikävästä (elämänkumppanista) sairaudesta. Erikoissairaanhoidosta pitäisi siirtää osaamista terveyskeskustasolle. Terveyskeskuksiin pitäisi perustaa syöpä- ja nivelreumahoitajien henkilövakansseja kuten diabeteksen kohdalla on tehty diabeteshoitajien vakansseja perustettaessa. Nämä henkilöt olisivat avainasemassa potilasta ohjattaessa oikeaan hoitoon ja annettaessa tarpeellista tietoutta sairaudesta.

Kalliskin hoito on edullista

Hoidot olisi aloitettava mahdollisemman nopeasti, jotta tauti saadaan hallintaan ja toivottavasti myös kokonaan poistettua. Markkinoille tulleet biologiset lääkkeet ovat kalliita, mutta aktiivinen yhdistelmähoito esimerkiksi reumaa hoidettaessa tehoaa tavanomaisia lääkkeitä paremmin. Taudin rauhoituttua lääkitys voidaan asteittain purkaa.

Mihin yhteiskunnalla on varaa? Mielestäni kaikki ihmiset pitää hoitaa hyvin riippumatta siitä mikä potilaan oma taloudellinen asema on. Kun potilas palautuu nopeasti työelämään, tämä on yhteiskunnan ja potilaan kannalta paras mahdollinen hoidon tulos. Hoitoon sijoitettu taloudellinen sijoitus on tuonut haetun tavoitteen, eikä potilas ole joutunut esim. dialyysihoitoon, joka maksaa yhteiskunnalle vuositasolla noin 300 000 euroa.