Perussuomalaiset

Maahanmuuttoon suunnanmuutos

PS:n Maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2019 on julkaistu. Lue koko ohjelma tästä (PDF)

Kun järjestelmä on viallinen, se täytyy korjata

Tiukka maahanmuuton kontrolli ja paluumuutto ovat tärkeimmät ja tehokkaimmat – käytännössä ainoat – maahanmuuton haitoilta suojautumisen keinot. Minkäänlaisella valistuksella, ohjaamisella tai kotouttamisella ei päästä vaadittaviin tuloksiin. Lisärahan lappaminen ei siis auta. Ongelmaan auttaa vain se, että Suomen rajojen yli ei niin vain kävellä.

Suomen tulee siis tehdä täydellinen suunnanmuutos; siihen pakottavat maahanmuuton aiheuttamat moninaiset ongelmat, väestönmuutokset ja tieto siitä, että kaikki massamaahanmuuton kohteina olevat maat kohtaavat lopulta samat ongelmat.

Valitettavasti olemme Suomessakin saaneet maistaa jo monikulttuurisuuden ja maahanmuuton ikäviä seurauksia, rikollisuutta, terrorismia, lasten ja naisten turvattomuutta, jatkuvasti paisuvia kustannuksia, sananvapauden rajoittamista ja hymistelykulttuurin rantautumista, hyvin erilaisten kulttuurien Suomeen tai länsimaihin sopimattomia tapoja ja niin edelleen.

Turvapaikkainstituutio ei ole toiminut pitkään aikaan. Viimeistään vuonna 2015 se mureni kokonaan. Useiden turvallisten maiden läpi nimenomaan Suomeen hakeutuvat nuoret miehet, jotka olivat maksaneet salakuljettajille sievoisia summia, eivät ole meidän käsityksemme vainoa pakenevista turvapaikanhakijoista, joille meidän tulisi avata maamme – sekä sydämemme ja lompakkomme. Ketjutetut hakemukset, valitukset, lumeliitot, yllättävät homoksi tai kristityksi kääntymiset, kiittämättömyys – kaikki nämä ovat asioita, jotka kertovat meille karulla tavalla siitä, että turvapaikkajärjestelmä ei toimi.

Se on tämän järjestelmän vika, ja se täytyy korjata.

Mikäli Suomi haluaa auttaa maailman hätää kärsiviä, humanitaarinen maahanmuutto ei ole hyvä keino. Paikan päällä tapahtuva kriisiauttaminen on moninkertaisesti humanitaarista maahanmuuttoa tehokkaampaa auttamista – pienemmillä summilla saadaan autettua suurempaa määrää ihmisiä.

On varmasti myös moraalisesti kestävämpää turvata suuremmalle määrälle ihmisiä elämän perusedellytykset kriisialueilla kuin pienemmälle joukolle pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. Toisaalta on perusteltua otaksua, että alikehittyneet maat eivät koskaan kehity, mikäli niiden kaikki kynnelle kykenevät kansalaiset muuttavat Eurooppaan ja muualle länsimaihin. Tärkein vastuu on valtioilla itsellään.

Tämän vuoksi ensisijainen tavoitteemme maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen. Vastaavasti kehitysapujärjestelmää tulee tehostaa ja uudistaa tätä tavoitetta paremmin tukevaksi. Mikäli jokin valtio ei esimerkiksi ota palautettavia kansalaisiaan vastaan, ei kyseistä maata myöskään voi tukea taloudellisesti.

Valtiolla ei tule olla velvollisuutta toimittaa yrityksille halpaa työvoimaa veronmaksajien kustannuksella

Suhtaudumme myös hyvin kriittisesti kehitysmaista saapuvaan halpatyövoimaan, jonka määrää monet yhteiskunnan tahot ja muut puolueet kovaan ääneen vaativat lisättäväksi kutsuen sitä ”työperäiseksi maahanmuutoksi” tai ”osaajien houkutteluksi”.

Halpatyövoima tulee kalliiksi yhtäältä suomalaiselle työntekijälle ja toisaalta julkiselle sektorille, koska matalapalkkaisen työperäisen maahanmuuttajan elämistä on kompensoitava tulonsiirroilla. Kyse on siis oikeastaan yritystuesta. Tämän päälle tulevat vielä esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja koulutussektoreille tulevat kulut halpatyöläisen mahdollisista perheenjäsenistä. Toisaalta vaatimus lisätä halpatyövoimaa on ristiriidassa suomalaisen korkean osaamisen ja teknologisen kehityksen, kuten robotisaation, kanssa.

Suurin osa saatavuusharkinnan purkamista puoltavista puheenvuoroista on ristiriitaisia. Saatavuusharkinta ei koske osaajia, vaan nimenomaan halpatyövoimaa kehitysmaista.

Erityisen hälyttävää on, että Suomeen halpamarkkinoille töihin tulevien maahanmuuttajien työllisyysaste tippuu kaikissa maaryhmissä kantaväestön alle jo muutamassa vuodessa. Taloudellisten ja muiden ongelmien kannalta on siis melko yhdentekevää, saapuuko henkilö Suomeen ”työperäisenä” vai turvapaikanhakijana.

Mikäli maahanmuuttajia halutaan, tulee näiden olla ihmisiä, jotka sopeutuvat maahamme, arvostavat kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme sekä osallistuvat sen rakentamiseen myös taloudellisesti. Meillä ei ole mitään ihan oikeita huippuosaajia vastaan. Sitä kutsutaan perinteisesti kansainvälisyydeksi.