Työministeri Lindström – “nyt on vihdoinkin hallitus, joka uskaltaa tehdä päätöksiä”
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström puhui maanantaina medialle työelämän kysymyksistä ja tulehtuneesta työmarkkinatilanteesta. Puolueen työmies Matti Putkonen piti alustuksen. Molempien puheenvuorot kokonaisuudessaan ohessa.
Tilaisuuden jälkitallenne ohessa:
Matti Putkonen:
Muutoksen myllerrykset ovat nyt hyvin nopeita ja arvaamattomia. EU:n talous- ja työllisyystilanne vain pahenee ja massiiviselle pakolaisvyörylle ei näytä tulevan loppua.
Kaikki, mikä oli ennen itsestäänselvää ja pyhää, joutuu nyt uuteen tarkasteluun. Kuka olisi uskonut viikko sitten, että Saksa sulkee rajansa? Pari viikkoa sitten täällä tuumaustunnilla pohdittiin sitä, että Schengen-sopimus tulee olemaan kovilla. Joudumme laittamaan rajoja välillä kiinni, joudumme aloittmaan sormenjälkitarkastukset. Silloin tuli aika paljon moitteita ja syyttävää sormea, että me olemme rikkomassa vanhoja pyhiä sääntöjä. EU on perustunut vapaan liikkuvuuden periaatteelle.
Mitä Suomi tulee jatkossa tälle tekemään? Meillä on Torniossa aivan kaottinen tilanne. On pakko hallituksessa miettiä tätä asiaa.
Toinen iso asia – keväällä orastanut kasvu on nyt keltainen ja aika kuiva. Siksi Suomessakin on pakko tehdä toimia, joita ei olisi voinut koskaan kuvitella tehtävän. Joita minä ay-äijänä en olisi koskaan kuvitellut että puolustan tällaisella intohimolla, mitä nyt teen.
Kaikki tämä tehdään sen takia, että meidän on pelastettava taloutemme ja kilpailukykymme. Hallitus ei tee mitään toimia ideologisista lähtökohdista. Perussuomalaiset ministerit eivät tee mitään nyt nähtävistä toimista ideologisista lähtökohdista, vaan puhtaasti taloudellisista lähtökohdista. Olisimme toivoneet, että kaikki osapuolet olisivat tunnustaneet talouden todelliset luvut. Sen, missä mennään. Suomi on ajettu konkurssikypsäksi. Se on se kylmä tosiasia, missä ollaan tällä hetkellä.
Yhtenä isona asiana yritettiin saada yhteiskuntasopimusta aikaiseksi. Nyt on ajauduttu tilanteeseen, jossa Suomi tällä viikolla seisoo. Perjantaina seisoo totaalisesti. Hallituksen pohjaesitys oli aikaisemmin 15 minuuttia pidempi työpäivä. Onko nyt sitten tämä parempi, mitä joudutaan tekemään – eli sunnuntai- ja ylityöajan leikkaukset sekä sairausloma-ajan karenssi?. Tavoitteistakaan ei pystytty sopimaan. EK:n ja SAK:n välinen luottamuspääoma on tällä hetkellä niin alhaalla, etteivät he pysty edes keskustelemaan luvuista.
Hyvät ystävät, tilanne on se, että sosiaaliturvan rahoitus on kriisissä. Kun näitä kaikkia vastaan peilataan, niin olisi pitänyt aloittaa neuvottelut. Sopimusoikeuksiin ei ole kukaan puuttunut. Mutta kun on sopimusoikeus, niin pitää olla myös velvoitteita ja tahtoa käyttää sitä asiaa.
Neuvotteluaikaa olisi ollut lähes vuosi. Hakea se yhteinen homma. Olisiko se ollut 15 minuuttia tai jotain vastaavaa – sen me olisimme halunneet nähdä.
Jari Lindström:
Haluan kertoa, mistä tässä on kysymys. Minkä ihmeen takia takki on kääntynyt niin ympäri että mitä on suureen ääneen puhuttu vaalikentillä, ei kokonaisuudessaan pidä paikkansa. Se on totta. Pitää olla rehellinen. Minulla ei ole mitään muuta keinoa puhua näistä asioista kuin umpirehellisyys.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreet luvut pitkäaikaistyöttömistä – tämä on yksi surullinen kuva siitä, missä tällä hetkellä mennään. Yli vuoden työttömänä (sininen käyrä), yli kaksi vuotta työttömänä (punainen käyrä).
KUVA
Tämä on vain seurausta siitä, missä olemme. Elämme glogaalissa maailmassa. Kaikki on muuttunut. Siitä hetkestä, kun itse jäin työttömäksi. Se oli kova koulu. Se, minkä silloin opin oli se, että ajoissa pitäisi pystyä reagoimaan. Sekään ei aina välttämättä riitä.
Mutta jos kynsin ja hampain pitää kiinni saavutetuista eduista eikä mistään ole valmis joustamaan, niin lopputulos voi olla se, että lähtee työpaikka alta.
Suomen kasvu on tällä hetkellä euromaiden surkein. Suomen kansalaisilla on kriisitietoisuutta. Kansalaiset tietävät ja ovat valmiita päätöksiin. Olen käynyt nyt ministeripestissä kansalaisten edessä kuulemassa palautetta. Se on ollut kova paikka, kun tutut sanovat, että kyllä nyt maistuu audinkyyti ja kovalla palkalla se on hyvä herrana tulla meille kertomaan, miten näiden asioiden pitäisi olla. Olen sen kuunnellut ja nyökytellyt, että sanonut, että aivan, näin se on. Mutta minä en enää ole papeitehtaan luottamusmies. Olen nyt tämän maan työministeri. Hallituksessa, vastuussa siitä. Yhtenä ihmisenä vastuussa siitä, että tämän maan talous ja työllisyys lähtee nousuun.
Työllisyys on tämän hallitusohjelman tärkein tavoite. Se on se visio, mihin tähdätään. 110 000 työpaikkaa, 72 prosentin työllisyysaste. No sitten kun joudutaan saavutettuihin etuihin, kuten ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, niin minulta tulevat toimittajat kysymään – tälläkö te luulette, että Suomen työllisyys lähtee nousuun. Minä vastaan, että ei se sillä nouse. Se on yksi keino. Meillä ei maksuvara enää riitä nykyiseen sosiaaliturvaan. Me laitamme 5,5 miljardia euroa työttömyyden hoitoon. Siitä 10 prosenttia menee aktivoivaan toimintaan. Kysymys kuuluu: mitä sille muulle osalle tapahtuu? Autammeko me oikeasti työttömiä, ja kestääkö taloutemme tätä? Vastaus on minusta: ei.
Jotain pitää tehdä toisella tavalla. Ja aina kun aletaan muuttamaan asioita, niin se sattuu ja tekee kipeää. Me olimme hallitusneuvotteluissa työllisyys- ja kasvuryhmässä Matti Putkosen ja Leena Riekkolan kanssa. Ne olivat vaikeat neuvottelut, mutta minun mielestäni rakentavat. Minulla on sellainen mielikuva, että kun neuvottelut alkoivat, niin meiltä odotettiin änkyröintiä ja sitä, että me vastustamme kaikkea. Taisi tulla yllätyksenä hallituskumppaneillemme, että näin ei ollutkaan. Me lähdimme etsimään ratkaisuja – miten tästä suosta noustaan.
Se hallitusohjelma ja kaikki sovitut asiat ovat yhdessä sovittuja. Eivät ne ole kaikki sellaisia, että minä voisin perussuomalaisena ihmisenä ne allekirjoittaa ja mennä lipun kanssa tuonne huutamaan, että loistavasti tehty. Ei tietenkään. Se vain on niin, että joskus joutuu nielemään niitä ikäviäkin asioita. Kyllä minä sen ymmärrän, että pienipalkkainen julkisen sektorin ihminen ei tykkää näistä esityksistä. Sen takia meidän vaalikoulutusmateriaalissa oli pysäyttävä käyrä. Tässä näkyy Suomen vienti – mitä sen pitäisi olla, että se elättäisi Suomen julkisen sektorin. Gäppi on 30 miljardia.
Mitä tälle pitäisi tehdä?
Tähän hallitus yrittää etsiä ratkaisuja. Joudutaan menemään myös niiden pienipalkkaisten lompakolle. Se ei ole kivaa. Varmasti tehtäisiin asiat toisin, jos olisi vain suinkin mahdollista. Vuorotyöläiset joutuvat maksumiehiksi ja –naisiksi. Tiedän sen. Palaute minulle päin on ollut todella kiukkuista. En puhu mistään talkoista. Talkoot päättyvät jokus, se on väärä sana. Kyse on siitä, että tehdään asiat toisin. Nyt pitää muuttaa asioita pysyvästi.
Yhteiskuntasopimuksessa yritettiin hakea ratkaisua. Siinä koitettiin hakea ratkaisua siten, että tehdään asiat yhdessä. Sopimus oli todella lähellä onnistumista. Siellä oli valmiutta työntekijäpuolelta. Viime kädessä SAK:sta tuli tyrmäys tälle tavoittelle. Se oli surullista. Ikävä asia. Mutta ei voitu jäädä surkuttelemaan. Me kerroimme rehellisesti etukäteen, mitä me teemme, jos tämä kaatuu. Ja sitten teimme päätöksiä.
Me emme hyökänneet ns lynkkauslistan kimppuun vaan yritimme etsiä uusia, vaihtoehtoisia tapoja toimia. Sillä tultiin sitten ulos, ja siihen sitten liittyy nämä nämä helatorstai, loppiainen, sairaspäivän poissaolo, ylityökorvaukset, sunnuntaikorvaukset ja julkisen sektorin lomat.
Se on hallituksen yhteiskuntasopimusesitys. Nyt sitä on tottakai haukuttu ja arvosteltu. Eihän ole kiva eikä mukava, mutta se on pakon edessä tehty ratkaisu.
Minä odotan kritisoijilta konkreettisia vaihtoehtoja. Miten te tämän tekisitte. Sosiaalidemokraatit ovat tietenkin haukkuneet esityksen pystyyn. Olen kysynyt Antti Rinteeltä, mitä te tekisitte toisin. Rinteeltä on tullus vastaus: ”panostetaan vientiteolisuuteen.”
Hyvä homma. Hallitus tekee nimenomaan juuri niin. Olisi kiva kuulla sosiaalidemokraateilta konkreettinen vaihtoehto. Ei pelkästään sitä, että pitäisi tehdä jotain vaan luvut pöytään – mikä on niiden vaikutus. Ihan samalla tavalla kuin hallituskin on tehnyt.
Väitän, ettei mikään puolue pysty tekemään sellaista esitystä, mikä ei tässä tilanteessa aiheuttaisi huutoa. On aivan haihattelua puhua mistään muusta.
Työttömuuden kasvu – varsinkin pitkäaikaistyöttömyyden kasvu – on iso ongelma. Ihmiset, jotka joutuvat tähän putkeen, noihin käyriin. Heidän työmarkkina-asemansa heikkenee joka päivä. He eivät ole houkuttelevia työmarkkinoille. Tuossa joukossa on yli 30 000 ihmistä, jotka ovat 60-64-vuotiaita. Olen pohtinut sitä, mikä on se hyöty heille ja tälle yhteiskunnalle, koittaa panostaa 60-64-vuotiaisiin, niin että heidän työmarkkina-asemansa paranisi. Kun fakta on se, että tästä joukosta todella pieni osa todella työllistyy. Pitäisikö näille ihmisille etsiä jokin inhimillinen ratkaisu? Tätä olen pohtinut. Tästä on aika ajoin tullut erilaisia ulostuloja. Varmasti muistatte Lex Taipaleen. Edeltäjäni pohti näitä asioita ja niin pohdin minäkin. Meillä vähenee koko ajan vähenee se raha, joka on käytettävissä työllisyyden hoitoon. Kysymys kuuluu: Pitäisikö meidän laittaa rahaa keinoihin, jotka ovat vaikuttavuudeltaan tehokkaita? Ja miettiä sitten vähemmän tehokkaampien keinojen kohdalla, mitä niille pitäisi tehdä.
Onko tämä työttömyytemme hoito hanskassa? Työllistyvätkö nämä ihmiset? Eivät.
Samaan aikaan pitää myös muistaa, että meillä on enemmän avoimia työpaikkoja on ollut enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Meillä on myös kohtaanto-ongelmaa.
Kun hallitus on nyt tehnyt päätöksiä, sitä on tullut kritiikkiä. Mutta kukaan ei voi syyttää tätä hallitusta päättämättömyydestä. Mutta vaikka turuilla ja toreilla tulee krittiikkiä, niin siitä huolimatta tulee kiitosta siitä, että nyt on vihdoinkin hallitus, joka uskaltaa tehdä päätöksiä. Meillä ei ole enää aikaa vatuloida.
Tämä työmarkkinatilanne.. niinkuin Matti sanoi, perjantaina maa seisoo. Ymmärrän reaktiot, mutten ala etsimään syyllisiä. Mutta vetoan, kaikkiin osapuoliin. Suomalaiset ovat aina pystyneet neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Mutta nyt tarvitaan konkreettisia esityksiä.
Meillä ei ole aikaa vuosikausien prosessiin missä me väännämme jotain sopimusta. Meidän pitää tehdä näitä asioita päättäväisesti, yhdessä.
Hallituksella ei ole sitä vaihtoehtoa, että voisimme jäädä odottamaan. Tämä tarjous – että eiköhän vielä kolmannen kerran yritetä yhteiskuntasopimusta – siksi Sipilä tyrmäsi sen. Mutta hän sanoi samalla, että konkreettiset esitykset otetaan vastaan. Ja sen takia minäkin olen sen avoimesti tuonut julki, että minulle saa niitä konkreettisia asioita laittaa tulemaan. Kaikki viisaus ei asu hallituksessa eikä oppositiossa. Yhdessä näistä voisi päästä eteenpäin.
Eikö se ole koko maan etu, että yhdessä sopimalla päästään eteenpäin? Muistetaan, missä ollaan. Me olemme sen verran syvällä suossa, että ettei käy vielä huonommin.
Lopuksi sanoisin muutaman sanan kärkihankkeista. Harri Hietala tekee paikallisesta sopimisesta 15.10.2015 esityksen. Olen keskustelut hänen kanssaan tässä matkan varrella, missä mennään.
Toivon, ettei työmarkkinatilanteen pattitilanne sotke paikallisen sopimisen kehittämistä. Että tämä nähtäisiin erillisenä asianaan. Uskon siihen, että jos asia menee sellaiseen suuntaa, kuin miten minä asian ymmärrän, niin se on meidän kaikkien etu – että pystyttäisiin sopimaan paikallisesti työajoista ja kaikesta, mikä liittyy työn tekemiseen.
Miksi olen tätä mieltä? Omien kokemusten pohjalta. 1990-luvulla meinasi lähteä työpaikka alta. Me teimme paikallisen sopimuksen. Jokainen oli 3 viikkoa pakkolomalla. Pelastettiin se tehdas. Siihen samaan yhteyteen tuli herra nimeltä Casimir Ernrooth joka laittoi tehtaaseen rahaa, koska uskoi siihen. Se oli osoitus siitä, että yhdessä sopimalla voidaan tehdä isoja asioita.
Kyllä, se kirpaisi ja oli pitkä tiliväli. Ei tullut mistään rahaa mistään moneen viikkoon. Mutta se iso kuva oli se, että työpaikka säilyi. Eikö se nyt kuitenkin ollut parempi asia?
Tämä on minun ajatteluani johdattanut – nämä kokemukset sekä vuosi 2006, jolloin lähti työpaikka kokonaan alta. Silloin oltiin valmiit tekemään lähestulkoon melkein mitä tahansa, että olisi työpaikka säilynyt. Mutta se oli myöhäistä. Ei auttanut. Jottei tällaiseen enää jouduttaisi, tarvitaan ennakoivaa toimintaa.
Puhutaan YT-laista. Siitä on tullut irtisanomislaki. Se voisi parhaimmillaan olla yrityksen kehittämistä yhdessä. Sen takia olemme puhuneet siitä, että henkilöstön asemaa pitää vahvistaa. Että henkilöstöä saataisiin hallintoon mukaan. Että henkilöstö pääsisi myös vaikuttamaan asioihin, jotka vaikuttavat heihin itseensä.
Tämä on nyt sitä tasapainon hakemista. On myönnettykin, että yhteiskuntasopimus on ollut epätasapainossa. On rehellisesti myönnetty, että näin se on. Tällä haettaisiin kompensaatiota myös siihen asiaan.
Tämä on niin vakava tilanne, että vetoan vielä toisen kerran kaikkiin osapuoliin keskustella maltillisesti näistä asioista ja etsii niitä ratkaisuja.
Jos hallituksen suuntaan tulee fiksuja ehdotuksia, niin aivan varmasti otamme sellaiset vastaan. Mutta nyt ei ole enää aikaa selvitellä eikä järjestelllä sen isompia operaatioita. Nyt pitää lyödä luvut pöytään.
Jag har talat.