Lakialoite: Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistuksen korottaminen
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Lakialoitteessa esitetään, että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten hyväksikäyttörikosten vähimmäisrangaistus korotetaan vähintään kahdeksi vuodeksi vankeutta eli samansuuruiseksi kuin törkeissä raiskausrikoksissa. Aloitteen tarkoituksena on lapsen aseman parantaminen asianmukaisemmalla rangaistuskäytännöllä sekä rangaistuskäytännön yhdenmukaistaminen törkeissä lapsiin kohdistuvissa seksuaalisissa hyväksikäyttörikoksissa.
PERUSTELUT
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vankeutta vähintään vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Suomalaisessa oikeuskäytännössä siitä voidaan kuitenkin tuomita vähimmäisrangaistuksen mukaan, jolloin vankeustuomio on ehdollinen. Esimerkiksi helmikuussa 2013 uutisoitiin käräjäoikeustuomiosta, jossa lukuisista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annettiin tuomioksi vuosi ja kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta ja sakkoja. Käräjäoikeus totesi oululaismiehen syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä kolmeen muuhun lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Teko oli kaikilla mittareilla erittäin vakava, mutta tuomio ei ollut ankara.
Viime vuosien aikana vastaavat tapaukset ovat useita kertoja nostaneet julkiseen keskusteluun kysymykset lastensuojelun parantamisesta ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten saattamisesta vastaamaan tekojen haitallisuutta ja vakavuutta. Keskusteluun osallistuneista oikeusasiantuntijoista esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on arvioinut rangaistuskäytännön vaihtelevan erityisesti ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä rajanvedossa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta on pitänyt ongelmana sitä, että törkeästä seksuaalirikoksesta voidaan antaa ehdollinen vankeusrangaistus. Eduskunnassa asiaan on kiinnittänyt huomiota kansanedustaja Kari Tolvanen lakialoitteella (LA 33/2011 vp).
Rikoslakimme mukaan törkeästä raiskauksesta vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Kun törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapseen, vähimmäisrangaistus on lievempi, vaikka rikoksen kohteina lapset ovat monin verroin aikuisia puolustuskyvyttömämpiä. Lapset luottavat aikuisiin, eivätkä kykene kertomaan uhriksi joutumisestaan varsinkaan perheen sisäisissä tapauksissa, joissa hyväksikäyttö on voinut olla pitkään jatkuvaa. Lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneellä on monesti useampia uhreja. Rikos myös uusitaan usein. Rikoksen uhriksi joutuminen jättää tyypillisesti lapseen pysyvät, vaikeasti parantuvat jäljet, joiden kanssa on tultava toimeen koko loppuelämän ajan. Tällaisissa rikoksissa vankien määrän ja kustannusten kasvu ei voi olla peruste rangaistuksen säilyttämiselle nykyisellä tasolla. Koska lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voidaan lähes poikkeuksetta pitää erityisen julmina, sen tulisi näkyä sekä rikosten rangaistusasteikon määrittelyssä että oikeuskäytännössä. Vähimmäisrangaistuksen korottaminen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kahteen vuoteen yhdenmukaistaisi rangaistukäytäntöä törkeissä tapauksissa ja antaisi asianmukaisen viestin rikoksen todellisesta vakavuudesta, kun siitä ei enää voisi tuomita ehdollista vankeusrangaistusta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 20 luvun 7 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoslain (39/1889) 20 luvun 7 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on laissa (540/2011), seuraavasti:
7 §
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.