Vastalause vaalipiirijaon uudistamisesta
VASTALAUSE
PERUSTELUT
Hallituksen esitys 123/2012vp vaalilain muuttamiseksi vahvistaisi eduskuntavaalien suhteellisuutta Itä-Suomessa nykyisten Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien alueella, kun tarkoituksena on muodostaa kaksi isompaa vaalipiiriä. Perustettaviksi esitettävissä Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiireissä ns. piilevä äänikynnys laskisi nykyisestä selvästi.
Esityksessä ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu vaalipiirijaon uudistamisen kielteisiä sivuvaikutuksia alueelliseen edunvalvontaan vaalipiirien suurentuessa ja jakautuessa osittain epätarkoituksenmukaisesti mm. erilaisten virastojen, organisaatioiden ja yhteistyömuotojen nykyisten toiminta-alueiden kannalta. Maakuntien nykyisille asiointisuunnille ja suuntautumispäätöksille ei ole annettu painoarvoa ainakaan Kymenlaakson liiton ja Etelä-Savon maakuntaliiton lausuntojen mukaan.
Kaiken kaikkiaan on varsin arveluttavaa lähteä puuttumaan vaalijärjestelmään siten, että vaalien suhteellisuutta lisättäisiin yhdessä osassa maata, mutta jätettäisiin mahdolliset samankaltaiset epäkohdat korkean piilevän äänikynnyksen muodossa muualla huomiotta. Hallituksen esitys ei ole tasapainoinen.
Koska perustuslain mukaan maassamme tulee olla vähintään 12 vaalipiiriä, johtaisi hallituksen esityksen hyväksyminen ja toimeenpaneminen väistämättä perustuslain avaamiseen, mikäli koko Suomea halutaan pyrkiä kohtelemaan tasavertaisesti. Maassamme kun olisi uuden vaalipiirijaon jälkeen jäljellä vain minimimäärä 12 vaalipiiriä. Siksi mahdollinen uudistus olisikin syytä harkita kerralla, eikä tehdä osittaisratkaisuja, kuten nyt esitetään. Jos puututaan kolmeen (Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo) nykyiseen korkean äänikynnyksen vaalipiiriin, on samalla kyettävä vastaamaan siihen, halutaanko vaalipiirejä muokata muuallakin ja jos halutaan, niin miten. Hallituksen esityksestä herää myös looginen kysymys, miksi hallitus ei esitä matalimman äänikynnyksen vaalipiiriä eli Uudenmaan vaalipiiriä jaettavaksi, jolloin toisaalla syntyisi mahdollisuus suurentaa vaalipiiriä muuttamatta nykyistä perustuslakia.
Vaalilain uudistaminen vaalipiirijaon osalta vain hallituspuolueiden tuen voimalla olisi omiaan nakertamaan koko vaalijärjestelmämme yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta. Jos jokainen hallitus kulloinkin toimisi vastaavalla tavalla, heräisi silloin väkisinkin oikeutettu kysymys siitä, onko uudistusten takana muitakin motiiveja kuin vain vaalien suhteellisuuden lisääminen. Siksi vaalien suhteellisuutta lisättäessäkin olisi pyrittävä hallitus-oppositio -rajan ylittäviin vaalilainuudistusesityksiin, kuten viime vaalikaudella, kun eduskunta hyväksyi lepäämään lain ns. vaalialuemallista. Vaalialuemallin hyväksymisellä myös vaalien jälkeisillä valtiopäivillä olisi saavutettu koko maan kattava oikeudenmukainen, suhteellinen, tasavertainen ja kestävä vaalilainuudistus.
Nyt ehdotettu vaalipiirijaon uudistaminen siten, että uusi laki astuisi voimaan jo 1.9.2013, jolloin uusi vaalipiirijako olisi käytössä jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, on ongelmallista myös tulevien kansanedustajaehdokkaiden kohdalla, sillä heidän poliittinen toimintansa on saattanut suuntautua 2011-2013 vain nykyisten omien vaalipiiriensä alueille. Nyt laskennallista vaalikautta on jäljellä enää n. puolet. Esitetty uusi astelema antaisi vaalikamppailussa istuville kansanedustajille ja median kautta tunnetuille henkilöille kohtuuttoman edun verrattuna tuntemattomampiin poliitikkoihin. Tilannetta em. suuntaan kärjistäisi vielä se, että todennäköisesti vaalikampanjointi uusissa isommissa vaalipiireissä olisi entistä kalliimpaa. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko tällainen aikataulu käytännössä äänestäjänkään näkökulmasta parannus nykytilanteeseen.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme
että lakiehdotus hylätään
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2013
Vesa-Matti Saarakkala
Kimmo Kivelä
Tom Packalen