Perussuomalaiset

pe 13.9.2013 Muokattu ma 16.12.2013 18:06

Oppisition yhteinen välikysymys kotihoidon tuen leikkauksesta

VÄLIKYSYMYS
kotihoidon tuen leikkauksesta
Eduskunnalle

Kataisen ja Urpilaisen sinipunahallituksen leikkauslinja sai syksyn budjettiriihessä jatkokseen hallituksen rakennepoliittisen leikkausohjelman. Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet, että linja ei toimi. Suomi nousee vain työllä ja yrittäjyydellä, ei perheitä ja kuntia rankaisemalla. Kotihoidontuen leikkaaminen jatkaa hallituksen sekä epäonnistunutta että epäoikeudenmukaista politiikkaa.

Kotihoidon tuella on suomalaisten vankkumaton kannatus. Perheet haluavat itse päättää lastensa hoidosta.

Suhtautuminen perheiden valinnanvapauteen on keskeinen kysymys. Perheiden valinnanvapautta on puolustettava. Kataisen ja Urpilaisen hallitus jää historiaan hallituksena, joka tietää perheitä paremmin, mikä on lapsen etu. Hallituspuolueet toimivat vastoin omia ohjelmiaan.

Me emme suostu tinkimään perheiden valinnanvapaudesta. Valinnanvapaus on tärkeää perheiden hyvinvoinnin kannalta. Perheet ovat erilaisia ja niillä on erilaisia tarpeita varhaiskasvatuksen ja päivähoidon suhteen. Valinnanvaran sisältävä perhepolitiikka kunnioittaa perheiden omaa vastuuta, vahvistaa vanhemmuutta ja edistää vanhempien työssäkäyntiä.

Keskusta teki maaliskuussa 2012 välikysymyksen kotihoidon tuen leikkaamisesta. Tuolloin Kataisen hallitus luopui suunnitelmistaan rajata kotihoidon tuki alle kaksivuotiaisiin ja vakuutti, ettei kotihoidontukea tulla leikkaamaan. Nyt hallitus rikkoo silloin antamansa lupauksen. Kotihoidontuen muuttaminen erillisiksi kiintiöiksi äidille ja isälle on selkeä leikkaus. Oppositio ei nytkään hyväksy tätä leikkausta.

Suuri osa perheistä käyttää ainakin jonkin aikaa hyväksi mahdollisuutta hoitaa alle kolmivuotiasta lasta kotona. Kotihoidon tuki parantaa myös päivähoidon laatua, kun kaikkein työläimmistä vaippaikäisistä vain osa hoidetaan päiväkodeissa. Kotihoidontukea ja kunnallista päivähoitoa tulee molempia kehittää eikä kurjistaa, kuten hallitus on tekemässä.

Kotihoidon tuki on yhdestä alle 3-vuotiaasta 336,67 e/kk, muista perheen alle 3-vuotiaista lapsista 100,79 e/kk ja yli 3-vuotiaista, alle kouluikäisistä lapsista 64,77 e/kk. Pienituloisille perheille maksetaan lisäksi hoitolisää enintään 180,17 e/kk. Kotihoidon tuki on huomattavasti pienempi satsaus kuin päivähoito, joka maksaa yli tuhat euroa kuukaudessa alle kolmivuotiaiden osalta. Kunnille kotihoidontuen leikkaus tulee todella kalliiksi.
Kotihoidon tuen pakkojakamisen seuraukset ovat hallitsemattomat. Kunnalliseen päivähoitoon on potentiaalisesti tulossa jopa noin 24 000 uutta hoidettavaa, joista noin 15 000 lasta on alle kolmevuotiaita. Lisäkustannus kunnille olisi tällöin 250-300 miljoonaa euroa. Kotihoidontuen muuttaminen tarkoittaa valtaisaa painetta työvoiman saatavuuteen ja sopivien tilojen riittävyyteen. Jos kaikki lapset, joita hallituksen kaavailu koskettaa siirtyisivät päivähoitoon, jouduttaisiin päiväkoteihin palkkaamaan yhteensä yli 5000 uutta ammattilaista. Pelkästään alle kolmivuotiaiden ryhmiin tarvittaisiin lähes 4000 uutta hoitajaa. Vaikka kaikki lapset, joita hallituksen kaavailema uudistus koskettaa, eivät siirtyisikään päivähoitoon, nousevat kuntien kustannukset joka tapauksessa erittäin korkeaksi. On selvää, että kotihoidontukeen kajoaminen ei palvele millään tavalla hallituksen tavoitetta, jonka mukaan kuntien toimintamenoja pitäisi vähentää miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä.

Läheskään kaikille kotihoidontuelta karkotetuille ei löydy työtä. Jos 5000 vanhempaa jää työttömäksi, työttömyysmenot kasvavat yli 40 miljoonaa vuodessa. Kokonaisuudessaan julkisen talouden lisäkustannukset ovat kasvamassa suuremmaksi kuin mitä on säästö maksamatta jäävästä kotihoidontuesta ja hallituksen toivomat verotulot 6000 uudesta työllisestä.

Hallitusohjelmassa on kirjoitettu, että ” Perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet.” Kataisen hallitus on koko valtakautensa tehnyt päätöksiä, jotka se maksattaa lapsiperheillä. Pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat eivät ole edes työmarkkinatuen tasolla. Lapsilisien indeksikorotukset on jäädytetty. Perheiden palveluista Kataisen hallitus on leikannut miljardeja euroja ja lisää leikkauksia on luvassa. Nämä ovat hallituksen tietoisia, kovia valintoja.
Lapsiperheiden talous on tiukalla. Vanhemmat ovat työuransa alussa, jolloin palkkataso on keskimääräistä alhaisempi. Asumiskustannukset vievät suuren osan tuloista. Kataisen hallitus on monin toimin lisännyt asumiskustannuksia, joten perheiden taloudellinen ahdinko on lisääntynyt. Tavallisessa perheessä hoitovapaalle jää pienempituloinen vanhempi, jotta tulojen lasku olisi mahdollisimman pieni. Vain eliitillä on mahdollisuus jakaa hoitovapaa äidin ja isän kesken miettimättä lainkaan taloudellisia seurauksia.

Työelämän tasa-arvoa ei ole saavutettu vaan useimmiten naisella on pienempi palkka kuin miehellä. Naiset ovat miehiä useammin pätkätöissä. Vanhempainkustannukset jakautuvat epätasaisesti rasittaen naisia työllistäviä yrityksiä. Näihin epäkohtiin puuttuminen edistää tasa-arvoa. Kataisen hallituksen keksimä temppu ”naiset töihin kotihoidontukea leikkaamalla” ei sitä tee. Se vain vie perheiltä mahdollisuuden toteuttaa lasten hoito kullekin perheelle parhaalla mahdollisella tavalla.

Asiaa on pohdittava myös työelämän kannalta. Hoitovapaalle ja kotihoidon tuelle jääminen estyy, jos vanhempien töiden järjestämisessä ei ole joustoa. Kaavamainen jako äidin ja isän hoitojaksoihin estää hoitovapaan käyttämisen myös työnantajan kannalta järkevästi. Esimerkiksi opettajan työssä hoitovuoron vaihtaminen olisi hyvä voida ajoittaa lukukauden vaihteeseen. Monet vanhemmat ovat projektiluontoisissa töissä, joiden aikataulut eivät sovellu kaavamaiseen malliin. Näissäkin tapauksissa perheiltä tosiasiallisesti viedään mahdollisuus hoitaa lasta kotihoidontuella kolmivuotiaaksi asti.
Jyrki Kataisen hallituksen tulee vielä vastata moneen kysymykseen. Saako yksinhuoltaja vain puolet siitä kotihoidontukiajasta kuin pariskunta? Voiko kunta maksaa kuntalisää alle kolmivuotiaan lapsen perheelle, joka ei saa kotihoidontukea? Miten kunnat suoriutuvat siitä, että perheet joutuvat valitsemaan kunnallisen päivähoidon kotihoidon sijaan? Mitä tapahtuu, jos päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi? Tullaanko vanhempien oikeutta hoitovapaaseen rajoittamaan?

Kataisen hallituksen on esitettävä omat laskelmansa siitä, kuinka paljon kotihoidontuen leikkaus kuroo umpeen kestävyysvajetta. Toistaiseksi leikkauksen perustelut ovat vain ministereiden ontuvien selitysten varassa. Kotihoidon tukea leikkaamalla ei Suomen taloutta pelasteta.

Hallituksen perhepolitiikka on ollut haparoivaa. Hallitukselta on puuttunut kokonaisnäkemys hyvästä 2010-luvun perhepolitiikasta. Nyt tarvitaan suunnan muutos. Hyvinvoivissa perheissä kasvavat hyvinvoivat lapset.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Millä toimenpiteillä hallitus varmistaa lapsiperheiden valinnanvapauden eri hoitomuotojen välillä niin, ettei perheiden mahdollisuus hoitaa alle kolmivuotiasta lasta kotihoidon tuella heikkene ja
miten hallitus varmistaa sen, että kunnat selviävät päivähoitovelvoitteistaan?

Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2013

Lisätiedot:

Pirkko Ruohonen-Lerner

Hanna Mäntylä