Mielipidekirjoitus: Suomen kallein hiljaisuus
Mielipidekirjoitus: Suomen kallein hiljaisuus
Suomessa on hiljainen kriisi, josta puhutaan liian vähän. Samaan aikaan kun poliittinen keskustelu keskittyy talouslukuihin ja leikkauksiin, tuhannet nuoret putoavat koulutuspolulta joka vuosi — ilman, että kukaan kantaa siitä todellista huolta.
Puhutaan suoraan: vuosittain jopa 10 000–12 000 nuorta keskeyttää toisen asteen opintonsa. Lopulta noin joka kymmenes jää ilman tutkintoa. Tämä ei ole marginaalinen ilmiö, vaan rakenteellinen ongelma, joka koskettaa kokonaisia sukupolvia.
Oppivelvollisuuden pidentämistä on helppo juhlia. Paperilla kaikki pysyvät mukana 18-vuotiaaksi asti. Todellisuudessa nuori voi olla kirjoilla ilman motivaatiota, tukea tai suuntaa. Keskeyttäminen ei aina näy heti, mutta seuraukset näkyvät myöhemmin: ilman tutkintoa, ilman kiinnittymistä. Vanhemmuuteenkin kannattaisi kiinnittää huomiota.
Yksi keskeinen syy on väärä alavalinta. Nuoret tekevät isoja päätöksiä liian aikaisin ja usein puutteellisella ohjauksella. Kun valinta menee pieleen, motivaatio katoaa. Tämän jälkeen mukaan tulevat jaksamisongelmat ja mielenterveyden haasteet — ilmiöt, jotka ovat yhä useammalle arkea. Silti palveluihin on jonoja ja vastuu jää liikaa yksilölle.
Toinen vaiettu ilmiö on työelämään siirtyminen ilman tutkintoa. Lyhyellä aikavälillä ratkaisu voi näyttää järkevältä, mutta pitkällä aikavälillä se lisää epävarmuutta, erityisesti suhdanteiden muuttuessa.
Entä kustannukset? Yhden nuoren jääminen ilman toisen asteen tutkintoa maksaa elinkaarensa aikana arviolta 500 000–1 000 000 euroa menetettyinä verotuloina sekä kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina. Kun keskeyttäjiä on tuhansia, puhutaan miljardiluokan vaikutuksista yhdestä ikäluokasta.
Silti keskustelu keskittyy pienempiin säästöihin.
Miksi tästä ei puhuta enemmän? Ehkä siksi, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia. Tarvitaan panostuksia ohjaukseen, mielenterveyspalveluihin ja yksilöllisiin opintopolkuihin. Ennen kaikkea tarvitaan kykyä kohdata nuoret ihmisinä, ei pelkkinä tilastoina.
Koska jokainen keskeyttänyt nuori on enemmän kuin numero. Hän on käyttämätöntä potentiaalia ja epävarmempi tulevaisuus. Kun ilmiö koskettaa kymmeniä tuhansia, kyse on koko yhteiskunnasta.
Hiljaisuus ei ole neutraalia. Se on valinta — ja tällä hetkellä kallis sellainen.
Kirjoittaja: Pauli Kankaanpää, Seinäjoki