Jussi Halla-ahon puhe puoluevaltuuston kokouksessa
Ohessa puheenjohtaja Jussi Halla-ahon puoluevaltuustossa 23.9.2017 pitämä puhe.
Arvoisa puoluevaltuusto, hyvät kansanedustajat ja muut läsnäolijat!
Puoluevaltuusto kokoontui edellisen kerran varsin toisenlaisessa poliittisessa tilanteessa. Siksi on paikallaan, että käsittelen tässä puheenvuorossani myös puolueen sisäistä tilannetta ja niitä kysymyksiä, joista olen käynyt kesän ja syksyn mittaan paljon keskusteluja piirien, paikallisyhdistysten, jäsenistön, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän kanssa.
Jyväskylän puoluekokouksessa sanoin, että puheenjohtajavalinnat ovat meille kypsyyskoe. Pystymmekö siihen, mihin kaikki muut puolueet pystyvät: valitsemaan puolueelle uuden johdon, ryhmittymään valitun johdon taakse, ja lopettamaan kampanjoinnin siihen. Valitettavasti emme läpäisseet tätä kypsyyskoetta aivan täysillä pisteillä. Siksi olemme joutuneet käyttämään kuukausikaupalla aikaa ja paljon energiaa sisäisten sotkujen selvittämiseen. Tätä työtä joudutaan tekemään vielä jonkin aikaa, mutta yleisesti ottaen puolueen tilanne on paljon parempi kuin me pelkäsimme ja hajottajat toivoivat heti puoluekokouksen jälkeen.
Erityinen kiitos täytyy tässä yhteydessä antaa piirien ja paikallisyhdistysten ihmisille, jotka alusta lähtien rauhoittelivat jäsenistöä ja oikaisivat liikkeellä olleita tahattomia ja tahallisia väärinkäsityksiä. Tilanne on tällä hetkellä se, että neljästä piirijärjestöstä on eronnut puheenjohtaja. Yksi on siirtynyt kokoomukseen ja kolme ns. siniseen tulevaisuuteen. Paikallistasolla loikkauksia tai eroamisia on ollut varsin vähän, ja niissäkin kyse on usein ihmisistä, joilla on ollut pitkään vaikeuksia puoluetovereidensa kanssa, tai jotka olivat pettyneitä omaan kunnallisvaalimenestykseensä tai kunnallisvaalien jälkeen saamiinsa luottamuspaikkoihin. Myös paluuliikennettä on ollut jonkin verran, kun ihmiset ovat malttaneet vetää henkeä ja huomanneet, että Perussuomalaisten linja ja keskeiset tavoitteet eivät ole muuttuneet miksikään.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä omat poliittiset valintansa ja määritellä, mikä viiteryhmä sopii itselle parhaiten. Kieroilu, epärehellisyys ja kiusanteko kuitenkin ovat jotain, mitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Tällä viittaan siihen, että tietyt ihmiset ovat jääneet Perussuomalaisten riveihin kärkkymään esimerkiksi ylikunnallisia luottamuspaikkoja, ja niitä saatuaan loikanneet toiseen puolueeseen. Kuitenkin nämä samat ihmiset ovat allekirjoittaneet ehdokassitoumuksen, jossa he sitoutuivat luopumaan luottamustehtävistään mikäli siirtyvät toiseen puolueeseen. Luulisi omantunnon kolkuttavan. Samoin jotkut roikkuvat mielenosoituksellisesti Perussuomalaisten jäseninä, vaikka tekevät avoimesti työtä toiselle puolueelle. On vaikea ennustaa hyvää menestystä tai pitkää ikää liikkeelle, joka perustuu tällaiselle moraalille. Jos on lähdössä, kannattaa lähteä suoraselkäisesti.
Minä itse, muu puoluejohto sekä kansanedustajat olemme kiertäneet kenttää kesällä ja syksyllä. Tunnelma on ollut erittäin motivoitunut ja hyvä. Sama pätee eduskuntaryhmään, joka ei ole koskaan aiemmin ollut näin yhteenhitsautunut ja täynnä tekemisen iloa. Myös yleisö näyttää tehneen tapahtumista oikeat johtopäätökset. Kahden vuoden hallitustaipaleen aikana kannatuksemme romahti alle puoleen eduskuntavaalituloksesta. Kaikkea ei voi selittää hallitusvastuun raskaudella; muuten samanlainen kehitys olisi nähtävissä myös hallituskumppaneiden käppyröissä. Kesäkuun jälkeen kannatuksemme on ollut tasaisessa nousussa, ja tämä kehitys varmasti jatkuu, jos teemme väsymättä työtä niiden asioiden eteen, joiden vuoksi meitä on äänestetty. Kannatuspotentiaalia meillä, Suomen ainoalla kansallismielisellä puolueella, kyllä on paljon enemmänkin, sen osoittavat aiemmat vaalitulokset ja vastaavien puolueiden menestys muualla Euroopassa. Kyse on siitä, onnistummeko palauttamaan tällaista vaihtoehtoa kaipaavien kansalaisten luottamuksen siihen, että me olemme rehellisesti tällainen vaihtoehto.
Perussuomalaisista loikanneet edustajat ovat puhuneet paljon omasta hallituskelpoisuudestaan ja vastaavasti Perussuomalaisten hallituskelvottomuudesta. Samoin media, viimeksi Helsingin Sanomat, on pyrkinyt vakuuttamaan kansalaisia siitä, että Perussuomalaisia ei tulla koskaan näkemään hallituksessa. Viesti on tietysti se, että Perussuomalaisia ei kannata äänestää, vaikka kannattaisikin meidän linjaamme. Tähän minulla on kaksi kommenttia. Ensinnäkin hallituskelpoisuudesta ja hallituksessa olemisesta on varsin vähän iloa, jos siellä ei pysty edistämään omia poliittisia tavoitteitaan ja äänestäjien tavoitteita, vaan roolina on toimia muiden puolueiden jees-miehenä. Toiseksi hallituskelpoisuuden määrittelee aina viime kädessä vaalitulos.
Eduskuntaryhmä kokoontui kesäkokoukseen elokuussa ja tiivisti perussuomalaisen linjan sanoihin ”kansallinen etu” ja ”sisäinen solidaarisuus”. Me uskomme kansallisvaltioihin ja siihen, että oma kansa on luonnollinen viiteryhmä ja koheesion lähde. Koska suomalaiset rahoittavat julkisen valtansa, julkisen vallan tehtävä on edistää suomalaisten etua. Tämä erottaa meidät vasemmistosta. Oikeistosta meidät erottaa usko kansakunnan sisäiseen solidaarisuuteen. Me emme halua luokkayhteiskuntaa, jossa asuinalueet eriytyvät ja rikkaat linnoittavat itsensä muurien taakse. Me haluamme Suomen, jossa kaikilla suomalaisilla on hyvä olla ja jossa kaikki pidetään menossa mukana. Solidaarisuuden on kuitenkin oltava kansakunnan sisäistä, koska muuhun meillä ei ole resursseja.
Saamme usein kuulla arvostelua siitä, että puhumme liikaa maahanmuutosta ja liian vähän pienen ihmisen asiasta. Valitettavasti nämä asiat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Haittamaahanmuutto kilpailee samoista rajallisista resursseista kuin se pieni ihminen. Julkinen talous on nollasummapeliä ja siten tehtävien priorisointia. Otetaan pieni konkreettinen esimerkki. Vuoden 2018 budjetissa hallitus antaa 5,3 miljoonaa euroa lisää laittomasti maassa olevien sosiaalihuollon järjestämiseen. Siis laittomasti maassa olevien. Samaan aikaan hallitus leikkaa saman verran, viisi miljoonaa euroa, rintamaveteraaneilta ja yli neljä miljoonaa euroa vanhustenhoidosta. Vastaanottokeskustoimintaan osoitetaan 250 miljoonaa ja kotouttamistoimintaan puoli miljardia euroa vuodessa. Samaan aikaan muualla riidellään pikkurahoista. Nämä ovat hallituksen arvovalintoja. Meidän arvovalintamme ovat toisenlaisia.
Kotimaan politiikassa voidaan lähiaikojen kysymyksistä nostaa esille henkilöjunaliikenteen avaaminen kilpailulle ja VR:n toimintojen pilkkominen. Perussuomalaisille tämä kysymys ei ole ideologinen, vaan lähtökohtana on asiakkaan eli käyttäjän etu. Meillä, kuten muillakin oppositiopuolueilla on suuria epäilyksiä siitä, johtaisiko ministeri Bernerin kilpailutusmalli julkilausuttujen tavoitteiden toteutumiseen eli alhaisempiin lippuhintoihin ja parempaan palveluun.
Sekä hallituksesta että vasemmisto-oppositiosta on väläytelty EU- ja ETA-maiden ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnasta luopumista. Hallituksen ja demareiden motiivit lienevät tässä hiukan erilaiset. Hallitus haluaa matalapalkka-aloille entistäkin halvempaa työvoimaa kehitysmaista. Vasemmisto taas haluaa lisää maahanmuuttoa kehitysmaista millä tahansa verukkeella. Lopputuloksena olisi joka tapauksessa palkkojen dumppaaminen, lisääntynyt kotimainen työttömyys ja lisälasku veronmaksajalle, koska halpatyöläiset eivät ole julkisen talouden nettomaksajia vaan nettosaajia. Perussuomalaisten linjana on suomalaisen työn ja yrittämisen puolustaminen ja vastuullinen julkisen talouden hoito. Siksi vastustamme ehdottomasti tarveharkinnan poistamista.
Erikseen haluan mainita edustaja Jari Ronkaisen tuoreen lakialoitteen vakuutuslääkärien mielivallan lopettamisesta. Ongelma koskettaa erittäin suurta joukkoa suomalaisia, ja se nousee julkiseen keskusteluun aina vaalien alla, mutta konkreettisia toimia sen ratkaisemiseksi on nähty liian vähän. Ronkaisen lakialoitteen mukaan vakuutusyhtiöiden lääkäreillä ei pidä olla mahdollisuutta evätä korvauksia, jos he eivät kykene lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemusta olennaisilta osin virheelliseksi. Perussuomalaiset tukevat puolueena ja eduskuntaryhmänä tätä tärkeää aloitetta.
Edellämainittuun liittyy hyvin läheisesti sisäilmaongelmista sairastuneiden tilanne. Sisäilmasairauksiin kuuluva home- ja kosteusvaurio on mittava ongelma, josta useat suomalaiset kärsivät ja joka vaikuttaa monien koulunkäyntiin, työkykyyn ja elämänhallintaan yleensä. Olemme koonneet tiimin asiantuntijoita tueksemme pureutuaksemme home- ja kosteusvaurioista kärsivien auttamiseksi ja vääryyksien korjaamiseksi. Esitimme Hyvinkäällä elokuussa eduskuntaryhmän kokouksessa joukon toimenpiteitä sisäilmaongelmien korjaamiseksi ja sairastuneiden oikeusturvan takaamiseksi. Tämä on yksi prioriteeteistamme ja tulemme pitämään siitä ääntä.
Hallitus on esittänyt kansallisen pakolaiskiintiön kasvattamista yli kaksinkertaiseksi. Perusteluna on mm. se, että tämä parantaisi Suomen neuvotteluasemia, kun EU:ssa sovitaan pysyvästä, velvoittavasta taakanjakomallista. Nämä puheet ovat täysin vastuuttomia, kun otetaan huomioon se, että väkilukuun suhteutettuna Suomi on muutenkin ollut viime vuosina yksi turvapaikanhakijoiden tärkeimmistä kohteista Euroopassa. Suomi on myös Maltan ohella ainoa EU-maa, joka on ottanut vuoden 2015 sopimuksen mukaisen määrän turvapaikanhakijoita vastaan Italiasta ja Kreikasta. Tämä mallioppilaana esiintyminen ei ole tähänkään asti parantanut Suomen neuvotteluasemia vaan lähinnä maalannut Suomesta kuvaa hyväuskoisena hölmönä. Perussuomalaisten kanta on, että pakolaiskiintiö pitäisi lakkauttaa tilapäisesti kokonaan, kunnes laiton muuttoliike Euroopan sisällä saadaan kuriin. Piikki ei voi olla auki.
Eurooppa odottaa Saksan vaaleja. Yleinen käsitys on, että vaalien jälkeen Saksa ja Ranska ryhtyvät aktiivisesti ajamaan talous- ja rahaunionin syventämistä, mikä käytännössä tarkoittaa lisääntyvää yhteisvastuuta ja lisääntyvää rahansiirtoa pohjoisesta etelään. Tästä antoi viitteitä komission puheenjohtaja Junckerin taannoinen unionin tilaa käsittelevä linjapuhe. Britannian lähtö EU:sta on kiihdyttänyt federalistisia pyrkimyksiä, koska britit ovat perinteisesti suhtautuneet tällaiseen kehitykseen kriittisesti. Toisaalta Britannia on ollut EU:n toiseksi suurin nettomaksaja, ja sen lähtö väistämättä tulee lisäämään painetta Suomen kaltaisten jäsenmaiden maksuosuuden kasvattamiseen.
Hallitus haluaa olla eturintamassa edistämässä EU:n syventämistä. Tämä oli yksi keskeinen ja ääneen lausuttu syy potkia Perussuomalaiset hallituksesta. Me olemme ainoa poliittinen voima, joka tarjoaa federalistiselle linjalle vaihtoehtoa Suomessa.
Tulevien puolentoista vuoden aikana Suomessa on tarkoitus järjestää peräti neljät vaalit, presidentinvaalit, maakuntavaalit, eduskuntavaalit ja eurovaalit. Perussuomalaiset kannattavat etenkin eduskunta- ja eurovaalien järjestämistä samassa yhteydessä. Tähän on kaksi selkeää perustetta. Näiden vaalien välillä on vain yksi kuukausi. Jos nykyisen eduskunnan toimikautta jatkettaisiin tällä yhdellä kuukaudella, saavutettaisiin merkittäviä säästöjä vaalien organisoinnissa. Mutta mikä vielä tärkeämpää, näin saataisiin nostettua eurovaalien äänestysaktiivisuutta, joka perinteisesti on surkea, viimeksi 40% luokkaa. Tällä hetkellä kuitenkin lähinnä demarit vastustavat tätä ajatusta, todennäköisesti siksi, että nimenomaan Perussuomalaisten kannattajat ovat laiskoja vaivautumaan uurnille eurovaaleissa, ja demarit tietysti hyötyisivät tästä. Toivomme, että vastuuntunto voittaa ja että yleinen etu ajaa lyhytnäköisen omaneduntavoittelun edelle.
Palaan hetkeksi puolueemme sisäisiin asioihin. Puoluehallituksessa on täytettävänä kaksi paikkaa. Vaikka puoluevaltuutetut toki tekevät valintansa vapaasti ja oman harkintansa pohjalta, toivon, että kokonaisetuun kiinnitetään huomiota. Loikkausten tuloksena meillä ei tällä hetkellä ole lainkaan kansanedustajia Lapista, Savo-Karjalasta ja Vaasasta. Varsinais-Suomella, Savo-Karjalalla, Oululla ja Lapilla ei myöskään ole edustusta puoluehallituksessa. Itä-Suomen piireissä on ollut eniten vaikeuksia mm. siksi, että merkittävissä asemissa ja tehtävissä olleita henkilöitä on loikannut, ja samat henkilöt tekevät aktiivista rekrytointityötä sinisen tulevaisuuden hyväksi.
Pitäisin psykologisestikin perusteltuna ja tärkeänä, että vaikka puoluehallitus ei nykyisillä säännöillä teknisesti ole piirejä edustava elin, sen koostumus olisi maantieteellisesti mahdollisimman kattava.
Yksi tänään päätettävistä tärkeistä asioista on Perussuomalaisten osallistuminen presidentinvaaleihin. Palaamme tähän kysymykseen kokouksessa, joten en sano siitä tämän enempää. Toivotan meille kaikille antoisaa puoluevaltuuston kokousta!