Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon vappupuhe
Jussi Halla-ahon puhe Helsingissä, Snellmanin patsaalla 1.5.2018.
Hyvä helsinkiläiset ja vapunviettäjät!
Vappu, kuten tunnettua, on työn ja työväen juhla. Menneinä aikoina yhteiskunta, intressiryhmät ja poliittiset jakolinjat olivat selkeämpiä kuin nykyään. Työväki äänesti vasemmistoa, ja vasemmisto puolusti työväestön intressejä. Yrittäjät ja työnantajat äänestivät oikeistoa, joka puolusti niiden intressejä. Aivan äärimmäinen vasemmisto oli toki sitä mieltä, että työväestön ongelmat ratkaistaan parhaiten hirttämällä työnantajat ja panemalla verot valtion maksettavaksi, mutta valtavirtapuolueissa sekä oikeisto että vasemmisto ymmärsivät, että on mahdollista löytää kompromisseja, jotka palvelevat sekä elinkeinoelämän että työväestön etua. Kun yrityksellä meni hyvin, se saattoi laajentaa toimintaansa ja tarjota työtä useammalle. Kun työntekijällä meni hyvin, hän oli tehokas työntekijä ja tuotti enemmän lisäarvoa työnantajalleen.
Vapunpäivän puheenvuorot Youtubessa. Halla-ahon osuus alkaa kohdasta 32 min 10 sek.
Tänä päivänä poliittiset jakolinjat ovat paljon monimutkaisempia, monestakin syystä. Ensinnäkin perinteisimmät duunariammatit ovat vähentyneet, kun tuotanto on talouden globalisoitumisen myötä siirtynyt pois kehittyneistä maista. Vasemmistopuolueet ovat etsiskelleet itselleen uusia kannattajaryhmiä. Toisaalta sosialismin kaatumisen myötä myös ideologinen oikeisto katosi tarpeettomana. Kaikki puolueet ovat nykyään kaikkien asialla, ainakin jos niiden ohjelmia luetaan. Kaikki puolustavat kohtuuhintaista asumista, hyviä julkisia palveluja, tasa-arvoista koulujärjestelmää, tuloerojen pienentämistä, turvallista ympäristöä ja muita hyviä asioita.
Puolueiden erot eivät nykyään liity niinkään tavoitteisiin. Erot liittyvät enemmänkin siihen, ovatko tavoitteet ja puolueiden ajamat keinot keskenään sopusoinnussa vai ristiriidassa. Ei riitä, että julistetaan hyviä tavoitteita. Pitää myös ajaa politiikkaa ja tekoja, jotka edistävät näitä hyviä tavoitteita.
Maahanmuutto on aihekokonaisuus, jossa teot ja tavoitteet ovat lähes kaikilla puolueilla jyrkässä ristiriidassa keskenään. Perussuomalaisia pidetään usein ilkeänä puolueena, joka haluaa kiusata maahanmuuttajia. Todellisuudessa perussuomalaiset on käytännöllinen puolue. Ja laskutaitoinen puolue.
Me kaikki tiedämme, että kaupunkiseutujen, varsinkin Helsingin, keskeinen ongelma on kohtuuhintaisten asuntojen vähyys. Koko maan tasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus on helisemässä. Kuitenkin kaikki muut puolueet kiljuvat kurkku suorana, että maahanmuuttoa pitää lisätä. Keskeisissä ja nopeimmin kasvavissa maahanmuuttajaryhmissä työllisyysaste on parinkymmenen prosentin luokkaa. Helsingin, Espoon ja Vantaan toimeentulotukiasiakkaista 30-40% on maahanmuuttajia, ja osuus kasvaa koko ajan näiden ryhmien kasvaessa. Ei tarvitse olla matemaatikko ymmärtääkseen, että sotepalvelujen rahoituspohja ei loputtomiin kestä tällaista asukaskehitystä.
Asuntopula liittyy suoraan siihen, että Helsinkiin tulee jatkuvasti lisää ihmisiä, jotka eivät maksa itse asumisestaan. Kiinteistösijoittajille tuilla asuvat maahanmuuttajat ovat hyvä bisnes, mutta pienipalkkaisella työssäkäyvällä, joka ei ole tukien piirissä, ei ole varaa asua Helsingissä. Tämä taas heijastuu suoraan yritysten mahdollisuuksiin saada työntekijöitä.
Helsinki päätti taannoin tarjota kattavat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville. Siis ihmisillä, joilla ei ole oikeutta asua maassa, on oikeus samoihin palveluihin kuin maan asukkailla. Pääkaupunkiseudun sairaaloissa hoidetaan laittomasti maassa olevia hiv- ja tuberkuloosipotilaita, ja tällöin puhutaan oikeasti isoista rahoista. On selvää, että tällaiset palvelut houkuttelevat uusia tulijoita, minkä lisäksi niihin käytettävät resurssit ovat pois siitä, mihin julkiset sotepalvelut alun perin on tarkoitettu. Ei pienellä maalla ole varaa toimia globaalina sosiaalitoimistona ja koko maailman terveyskeskuksena.
Hallituspuolueet kokoomus ja keskusta ovat viime aikoina vaatineet ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista. Pääministeri Sipilän puheenvuoroista on usein saanut sen kuvan, että hän ei oikein tunne nykytilannetta. Hän on perustellut saatavuusharkinnan lopettamista mm. sillä, että Suomi tarvitsee kansainvälisiä huippuosaajia. Nyt täytyy ensinnäkin ymmärtää, että kaikki EU- ja ETA-alueen kansalaiset voivat jo nyt täysin vapaasti työskennellä Suomessa. Saatavuusharkinta kohdistuu siis käytännössä yksinomaan kehitysmaiden kansalaisiin. Toiseksi, ns. huippuosaajat, asiantuntijat ja monet muutkin ammattiryhmät on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta. Nykyinenkin käytäntö on liian liberaali. Monet ns. asiantuntijat, kuten aasialaiset halpakoodarit, eivät saa palkkaa, jolla Helsingissä tulisi toimeen, vaan ovat osittain riippuvaisia tulonsiirroista. Monissa etnisissä ravintoloissa teetetään käytännössä palkatonta orjatyötä, kuten olemme uutisissa toistuvasti nähneet.
Naapurimaamme Ruotsi on ainoana OECD-maana luopunut kokonaan saatavuusharkinnasta, ja kokemukset ovat olleet erittäin huonoja. Työvoimapula korkeaa osaamista vaativilla aloilla ei ole vähentynyt lainkaan. Sen sijaan ns. työvoimaa on tullut runsaasti sellaisille aloille, joissa työvoimasta on jo valmiiksi ylitarjontaa. Tämä taas on johtanut palkkojen polkemiseen ja moniin muihin ongelmiin. Kuvaavaa onkin, että samalla, kun Suomen porvarihallitus vaatii Ruotsin virheiden toistamista, Ruotsissa sosiaalidemokraatit ovat ilmoittaneet palauttavansa saatavuusharkinnan, jos voittavat ensi syksyn valtiopäivävaalit.
Saatavuusharkintakysymyksessä Suomen oikeisto ja vasemmisto ovat valitettavasti löytäneet toisensa. Vasemmistolle kelpaa mikä hyvänsä veruke, jos sillä voidaan perustella maahanmuuton lisäämistä.
Muut puolueet, ja niitä hännystelevä media, sanovat usein, että pitäisi puhua vähemmän maahanmuutosta ja enemmän tavallista ihmistä koskettavista aiheista, kuten asunnoista, köyhyydestä, kouluista, sotepalveluista ja palkoista. Näitä asioita ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Huono maahanmuutto vaikuttaa kaikkiin tavallista, pientä ihmistä koskettaviin asioihin, koska se syö resursseja yhteiskunnan perustoiminnoista. Ne, joilla on rahaa, eivät kärsi tästä kehityksestä. Ongelmat lankeavat nimenomaan niiden niskaan, joilla ei ole varaa valita asuinpaikkaansa ja käydä yksityislääkärillä.
Suomessa syntyvyys laskee kuten olemme kuulleet, ja väestö vanhenee. Tämä luo itsessään suuria haasteita hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle. On kuitenkin ymmärrettävä, että tilanne ei parane vaan huononee, jos maahan tulee joko humanitaarisia reittejä pitkin tai ns. työperusteisina muuttajina suurissa määrin ihmisiä, jotka eivät työllisty koskaan tai työllistyvät niin heikolla ansiotasolla, että he jäävät pysyvästi tulonsiirtojen nettosaajiksi. Tämä ei ole vaikeaa matematiikkaa.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa – kuten ehkä luitte – uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa nukkuvista on ns. konservatiivisia ja maahanmuuttokriittisiä äänestäjiä. Ihmiset ihmettelevät usein, miksi mikä tahansa hallitus tekee huonoa politiikkaa, vaikka kyseessä ovat tavallisten ihmisten eduskuntaan äänestämät poliitikot. Tämä johtuu osittain siitä, että ihmiset eivät äänestä asiaperusteisesti vaan esimerkiksi hyvännäköisiä ehdokkaita <naurahtaa>. Toimiva demokratia edellyttää toki sitä, että meillä on rehellisiä poliitikkoja, rehellisiä puolueita jotka toimivat myös vaalikausien aikana niin kuin ovat luvanneet toimia vaalilupauksissaan. Mutta toimiva demokratia edellyttää myös sitä, että kansalaiset ovat valveutuneita ja että he äänestävät ehdokkaita, joiden mielipiteet vastaavat heidän omiaan ja ennen kaikkea että äänestäjät käyvät äänestämässä, eivätkä vaalipäivänä jää nukkumaan.
Näillä sanoilla toivotan teille mukavaa, aurinkoista ja lämmintä vapunpäivää!