Toimintakykyinen hallitus saadaan ainoastaan vaalien kautta
Tiedotusvälineille 5.11.2014
Välikysymys hallituksen talouspolitiikasta ja toimintakyvystä
Välikysymyksen esittelypuheenvuoro
Kansanedustaja Jari Lindström
Kaikki tässä salissa tämän jo tietävät, mutta pakko se on sanoa ääneen: Hallitus on täysin epäonnistunut talouspolitiikassaan. Stubbin hallitus piti voimassa Kataisen hallituksen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet: työllisyysasteen noston 72 prosenttiin, työttömyyden alentamisen viiteen prosenttiin, valtion velkaantumisen taittamisen laskun sekä kolmen A:n luotoluokituksen säilyttämisen. On täysin selvää, että yksikään näistä ei tule toteutumaan.
Hallituksen epäonnistuminen on ollut niin täydellistä, että keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat nyt kauempana kuin kauden alussa. Hallitus on kolme vuotta yrittänyt laittaa talouttamme kuntoon lähinnä leikkauksilla ja veronkorotuksilla ja tulos on tässä: valtio velkaantuu miljardikaupalla enemmän kuin vuonna 2011, työllisyysaste on selvästi alhaisempi ja työttömänä on noin 100 000 suomalaista enemmän.
Kataisen ja Stubbin hallitukset päätyvät ennätystenkirjoihin historiallisen heikosta talouskehityksestä. Tästä vuodesta näyttää vahvasti tulevan kolmas peräkkäinen taantumavuosi, jolla sivutaan Ahon 1990-luvun lama-ajan hallituksen kyseenalaista ennätystä. Ja jos talouspolitiikan suuntaa ei pikaisesti korjata, nykyinen hallitus saattaa omia tuon kyseenalaisen kunnian kokonaan itselleen. On myös erittäin todennäköistä, että ensimmäistä kertaa sitten Ahon hallituksen jopa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot laskevat hallituskauden aikana. Tätä kaikkea ei millään voi laittaa pelkästään eurokriisin tai muun ulkoisen seikan piikkiin. Hallitus on talouspolitiikassaan epäonnistunut ja pahasti.
Taloutemme ongelmat jo pitkään yleisessä tiedossa
On hyvä ymmärtää Standard&Poor’sin keskeinen taloudellinen syy Suomen luottoluokituksen laskulle. Se EI ollut maamme valtionvelan suuri määrä. Esimerkiksi kolmen A:n Saksalla on velkaa selvästi enemmän. Luokitus laski, koska talouskasvua ei ole näkyvissä ja koska velkaantuminen ei näytä taittuvan. Eikä se ilman kasvua taitukaan. Luottoluokituksen lasku on hyvä muistutus siitä, että velkakestävyydessä on kyse lopulta talouskasvusta. Ilman sitä ei ole velkakestävyyttäkään.
Luottoluokittaja Standard & Poor’sin listaamat taloutemme ongelmat ovat olleet jo pitkään yleisesti tiedossa. Luottoluokittajat ovat kuitenkin luottaneet siihen, että Suomen hallitus kykenee tarvittaessa tekemään vaikeitakin päätöksiä talouden kääntämiseksi nousuun. Nyt tämä luottamus on selvästikin mennyt, sillä luokituksen laskun toinen keskeinen syy oli hallituksen kyvyttömyys viedä uudistuksia eteenpäin.
Tämä kyvyttömyys on luettavissa myös budjettiriihen yhteydessä julkaistusta raportista, jossa käsitellään rakennepaketin edistymisestä. Keskeiset uudistukset ovat myöhässä ja jäljessä tavoitteista. Uudistusten tekemisen sijaan hallitus on keskittynyt riitelemään julkisesti lähes asiasta kuin asiasta ja pyörittämään omaa nimitysrulettiaan.
Väitän, että kalastuslaki tai soiden suojelu eivät ole niitä keskeisiä asioita, joilla saamme taloutemme nousuun. Jos niistäkin saadaan aikaan lihava julkinen riita, ei ole ihme, etteivät isot uudistukset etene. Tämä pitkään jatkunut hallituspuolueiden aivoin julkinen riitely on takuulla ollut keskeinen syy luottamuksen ja täten myös luottoluokituksen menetykseen. Jos päähallituspuolueiden puheenjohtajilla olisi edes johtajuuden rippeet jäljellä, ne viheltäisivät poikki tämän maatamme vahingoittava jatkuvan riitelyn.
Tarvitaan vähemmän selvityksiä, enemmän toimia
Mitä hallitus tekee tämän kritiikin jälkeen? Kuin todistaakseen kritiikin oikeaksi, se ei kääri hihoja ja ryhdy töihin. Pääministeri Stubb tilaa vain jälleen uuden selvityksen. Nyt ruotsalaiselta poliitikolta. Pitää kai olla tyytyväinen, ettei sentään Himaselta. Valtionvarainministeri Rinne taas pisti päänsä tukevasti pensaaseen ja kertoi, ettei syy luottoluokituksen laskuun ole ainakaan hallituksen talouspolitiikassa. Käsittämätöntä vastuunpakoilua. En oikein enää tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.
Ehdotan myös, että ministerit lopettavat näiden hallituksen ja opposition yhteisten talouskeskustelukerhojen koollekutsumisen, jos niissä ei ole tarkoitus päättää mistään. Olemme jo tarpeeksi kuulleet virkamiesten luentoja talouden tilannekuvasta. Arvon pääministeri, yhteinen tilannekuva ei ole se ongelma vaan se, että te ette kykene sen vaatimiin toimiin.
Suomi ei ole eurokunnossa
Standard & Poor’sin luottoluokituksen laskun perusteluista on luettavissa myös se karu totuus, että Suomi ei ole eurokunnossa. Talouspolitiikkamme ja talouden rakenteemme on päivitettävä euroaikaan, sillä devalvaatiolla emme voi talouspolitiikan virheitä enää korjata. Suomi on nyt laitettava eurokuntoon tai sitten meidän on vakavasti harkittava eurosta lähtemistä. Muuten meitä odottaa jopa kriisimaiden kaltainen massatyöttömyys.
Oppikirjan mukaan nykytilanteessa pitäisi luonnollisesti ennen kaikkea devalvoida räväkästi. Kun sitä ei voi tehdä, kysymys kuuluu: miten voimme nykytilanteessa päästä mahdollisimman lähelle suuren devalvaation vaikutusta? Ja mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole Perussuomalaisten laatimaa tekstiä, vaan Osuuspankkiryhmän pääekonomisti Reijo Heiskasen. Mutta me olemme samaa mieltä.
Miten tämä devalvaation kaltainen vaikutus saadaan aikaan? Palkkojen leikkaus on tähän väärä tie, sillä se tuhoaa ostovoiman vähäisetkin rippeet ja kurjistaa tilannetta entisestään. Parempi tie on leikata väliaikaisesti työnantajien sivukuluja ja alentaa tuntuvasti energiaverotusta. Työantajien sivukulujen väliaikaista alennusta varten meillä on työkalukin olemassa eli EMU-puskurit, joiden käytön säännöistä työmarkkinaosapuolet sopivat tuoreen eläkesovun yhteydessä. Työmarkkinaosapuolille siis terveiset: teidän juuri sopimanne EMU-puskureiden käyttökriteerit ovat paukkuneet. Sanoista tekoihin, jotta suomalaisen työn kilpailukykyä voidaan parantaa.
Euroaikana on katse käännettävä myös Frankfurtin suuntaan. Euroopan keskuspankin pitää hoitaa paremmin huolehtiminen hintavakaudesta ja inflaation pysymisestä kahden prosentin tuntumassa. Kuvaavaa on, että vaikka euroalueella kokonaisuudessaan menee huonosti, Suomen vienti on heikentynyt nimenomaan euroalueen ulkopuolelle. Nykymuotoinen rahaliitto on sekä poliittisesti että taloudellisesti toimimaton.
Perussuomalaisten linjauksia
Mitä muuta sitten pitäisi tehdä? Opposition varjobudjetteja käsitellään ensi viikolla, joten keskitytään tänään välikysymyksen luonteen mukaan kuuntelemaan niitä hallituksen lääkkeitä. Jotta emme tästä huolimatta kuulisi sitä ikuista valitusta opposition vaihtoehdottomuudesta, esitän ikään kuin maistiaiseksi muutaman kärkilinjauksen.
Yksi: Hyvinvointiyhteiskuntamme on pikkuhiljaa paisunut holhousyhteiskunnaksi, jossa byrokraatti säätelee mitä pienintä asiaa. Järjettömäksi pöhöttynyttä lupabyrokratiaa ja epäonnistunutta sääntelyä on purettava. Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan lupaprosesseissa seisoo tällä hetkellä yli 3,5 miljardin euron edestä investointeja. Ja onko tämä edes ihme, kun Suomessa on noin 20 000 erilaista lupaa ja kaiken kukkuraksi ELY:t ja AVI:t valittavat toistensa päätöksistä. Ruotsissa pärjätään alle 5 000 luvalla, joten luulisi saman määrän meillekin riittävän. Järjettömän säätelyn purku on taas syytä aloittaa miljardiluokan virheen eli jätevesiasetuksen purkamisesta. Myös pakkoruotsi on järjetöntä resurssien haaskausta ja 5 vuoden suoja-ajasta kuntaliitosten yhteydessä on syytä luopua.
Kaksi: Verotustamme on muokattava kannustavampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan. Aloittavia ja kasvavia yrityksiä on tuettava verotuksellisesti nykyistä paremmin. Tähän oiva keino olisi ALV:n alarajan nostaminen 20 000 euroon ja niin sanotun huojennusalueen katon nosto 40 000 euroon, sekä Viron-mallisen yritysverotuksen käyttöönotto työllistäville kasvuyrityksille. Tuloverotusta on taas uudistettava niin, että tonnin kuussa voisi ansaita verovapaasti. Sen lisäksi että tämä olisi oikeudenmukainen uudistus, se tekisi myös työn vastaanottamisesta nykyistä kannattavampaa. Veroton ensimmäinen tonni purkaisi näin merkittävästi kannustinloukkua.
Kolme: Fiksu sopeutus sellaisista kohteista, jotka eivät juuri haittaa talouskasvuamme ja työllisyyttä. Tällöin on listan kärjessä oltava maan ulkopuolelle suuntautuvat erät. Kehitysapumme on toteutettava esittämämme rakenteellisen uudistuksen mukaan, joka säästäisi valtion menoja 600 miljoonalla eurolla. Lisäksi kun vuonna 2016 EU:n budjettiin suoritetaan puolivälitarkastelu, sitä on leikattava, sillä taloutemme ei kestä nykyistä EU:n asettamaa yli miljardin euron vuosittaista lisätaakkaa.
Mikään ei muutu
Valitettavasti taidan osata ennustaa, mitä täällä salissa tänään tapahtuu. Pääministeri jo kertoi, että hänkin on huolissaan Suomen taloudesta, mutta vannoi kautta kiven ja kannon, että hallitus on tehtäviensä tasalla ja on jo tehnyt vaikka mitä talouden oikaisemiseksi ja tekee edelleen. Kohta kuulemme 8 ryhmäpuhetta, joissa myös ollaan kaikissa hyvin huolestuneita ja riippuen siitä, onko kyseessä oppositio- vai hallituspuolue, kehutaan tai haukutaan hallitusta. Ja sitten kenties vielä listataan joukko uudistuksia, joita pitäisi kyseisen puolueen mukaan toteuttaa. Tämän jälkeen käymme pari tuntia debattia, joissa toistellaan samoja teemoja. Debatti voi hyvin olla rakentavaa ja päädymme ehkä jopa jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseenkin. Ja mitä tämän jälkeen tapahtuu? Ei mitään! Ei tapahdu yhtään mitään! Mikään ei muutu. Yksikään puheissa listattu uudistus ei etene tai ilmesty hallituksen agendalle. Suomen ongelmat eivät ole yhtään lähempänä ratkaisua.
Tai ei ole, jos luottamusäänestyksessä hallituksesta ei löydy tarpeeksi edustajia, jotka ovat valmiita pistämään isänmaan edun oman ja puolueen edun edelle. Kaikki me tiedämme, että vaalit olisi pitänyt pitää heti Kataisen hallituksen eron jälkeen. Tämä virhe on nyt korjattava. Ainoastaan vaalien kautta tähän maahan saadaan todellisiin uudistuksiin kykenevä, toimintakykyinen hallitus. Tämä on ainoa oikea ratkaisu ja te kaikki tiedätte sen. Nyt tarvitaan vain rohkeutta toimia niin kuin tietää olevan oikein.
Arvoisa puhemies!
Edellä olevan nojalla teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut talous- ja työllisyyspolitiikassaan. Hallitus ei ole myöskään kyennyt esittämään välittömiä toimia, joilla Suomen taloutta ja työllisyyttä voidaan kohentaa. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti sen luottamusta.”
Lisätietoja:
Jari Lindström
puh. 050 512 0495