Ryhmäpuheenvuoro: Liittoutumattomana muuttuvassa maailmassa
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
Ainoa käsittely
Perussuomalaisten ryhmäpuhe
Maria Lohela
7.5.2013
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä ulkoasiainvaliokunta toteaa, että selonteko muodostaa perustan Suomen politiikan ohjaamiselle maan etujen ja tavoitteiden edistämiseksi.
On ilahduttavaa huomata selonteon lähtevän siitä, että Suomi huolehtii jatkossakin itse omasta puolustuksestaan. Suomen puolustaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme, joten turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa meidän on kyettävä mahdollisimman suureen kansalliseen yksimielisyyteen. Isänmaa on meille yhteinen.
Uudet mutkikkaat haasteet
Aivan kuten selonteossa todetaan, perinteinen sotilaallinen uhka on Euroopassa tällä hetkellä vähäinen. Laajan turvallisuuden käsitteen alaiset tekijät kuvaavat paremmin maanosamme nykyisiä haasteita. Tämän päivän uhkia ovat kansainväliset konfliktit, terrorismi, energiaturvallisuuden haavoittuvaisuus sekä ilmaston muuttuminen, joiden vaikutus ulottuu myös Suomeen. Myös taloudella on alati kasvava merkitys kokonaisturvallisuudessa. Nämä kaikki haasteet on otettava vakavasti.
Kybertilan häiriöt uusi turvallisuusuhka
Kybertilan häiriöt ovat uusi turvallisuusuhka, ja Suomikin on jo joutunut sekä sisäisten että ulkoisten kyberoperaatioiden kohteeksi. Tietoverkkoturvallisuus on lähellä kansalaisten arkipäivän toimintoja, jotka kyberhyökkäys voisi lamauttaa hyvinkin nopeasti. Tietoverkkojen sisäiset heikkoudet sekä vahinkoa aiheuttavat tai laittomasti tietoa hankkivat ulkoiset toimijat luovat kyberuhkaa. Kansainvälinen ammattirikollisuus ja terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen vapaata tietojärjestelmää yhä laajemmin, ja kyberuhkissa piileekin uudenlaisen sodankäynnin mahdollisuus. Kyberturvallisuuden kehittämisessä Suomen on oltava edelläkävijänä ja varautua uhkiin monipuolisesti ja ajoissa.
Liittoutumattomuudesta
Suomelle on ollut mahdollisuus erilaisiin sotilaallisen liittoutumisen muotoihin.
Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on huteralla pohjalla. EU ei ole puolustusyhteisö eikä siitä sellaista ole kehittymässä. Tähän on monia syitä. Suuri osa EU-maista haluaa jättää puolustamisen Natolle. Osa EU:n jäsenmaista taas ei näytä luottavan siihen, että EU kykenisi toimimaan tehokkaasti puolustusyhteisönä. EU-jäsenmaista ei myöskään tunnu löytyvän halukasta keskusvaltiota, jollainen on yleensä puolustusliitoille ominaista.
Euroalueen velkakriisi on osoittanut, että sopivan paikan tullen yhteisten sopimuksien rikkomiselle ei ole esteitä. Lienee siis mahdollista, että kriisitilanteessa Lissabonin sopimukseen kuuluvat yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite voisivat jäädä vain tyhjiksi sanoiksi.
Myös pohjoismaista puolustusyhteistyötä on ehdotettu Suomen puolustuspoliittiseksi ratkaisuksi. Realismia on kuitenkin se, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten käytännössä vain Suomi ja Ruotsi voisivat tehdä syvemmälle menevää puolustusyhteistyötä.
Kansainvälinen yhteistyö
Suomen etu on pysytellä maailman suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta huolimatta me tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä varautuessamme nykyisiin ja tuleviin kriiseihin. Suomen turvallisuutta edistää Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden korostus valtioiden välisissä suhteissa. Perussuomalaiset kannattavat sitä, että kokonaisvaltainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
Suomi on valmis kansainväliseen yhteistyöhön, mutta se ei saa olla meille itsetarkoitus. Meidän tulee suhtautua kaikkeen kansainväliseen yhteistyöhön käytännönläheisesti. Yhteistyötä voidaan tehdä, kunhan se on Suomen etujen mukaista. Pohjoismaisesta yhteistyöstä on hyötyä etenkin harjoitusten, koulutuksen ja hankintojen saralla. Nämä kaikki ovat esimerkkejä synergiaetuja ja kustannustehokkuutta tuovista ratkaisuista. Itsenäinen puolustus on välttämättömyys myös tulevaisuudessa erilaisista kansainvälisistä yhteistyömuodoista huolimatta.
Perussuomalaiset haluavat rakentaa Suomen turvallisuuden hyvien kansainvälisten suhteiden varaan. Haluamme panostaa vahvoihin kahdenvälisiin suhteisiin ja laaja-alaiseen yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Suhde Venäjään on tärkeä
Suhteemme Venäjään on tärkeä. Suomen tulee ymmärtää Venäjän moniulotteisuus ja asema suurvaltana ja samalla pyrkiä kehittämään kahdenvälisiä suhteitamme ja hyötymään niistä erityisesti taloudellisesti. Jo 1800-luvulla suomettarelaiset kauppamiehet totesivat: ”Kun hyvä Jumala kerran on antanut naapuriksemme suuren Venäjän, miksi emme siitä hyötyisi?”
Venäjä on suurten haasteiden edessä, kun globaali energiapolitiikka elää muutosvaihetta. Venäjän talous nojaa pitkälti raaka-aineiden vientiin, ja nyt kun öljyn ja maakaasun kysynnän ei odoteta enää kasvavan, maa on vaarassa ajautua taloudelliseen taantumaan. Myös Yhdysvaltojen pyrkiminen yhä laajempaan omavaraisuuteen monimutkaistaa tilannetta entisestään.
Kolme peruspilaria on säilytettävä
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohta on itsenäisen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen. Suomen tulee varautua sotilaallisten ja muiden uhkien torjumiseen myös ilman ulkopuolista tukea. Tämän vuoksi Suomen tulee taata puolustusvoimillemme riittävä rahoitus, jotta se voi ylläpitää kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita ja vastata lain asettamiin velvoitteisiin.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on pitkään nojannut ja nojaa edelleen kolmeen fundamenttiin: yleinen asevelvollisuus, sotilaallinen liittoutumattomuus sekä koko maan puolustaminen. Näin tulee jatkossakin olla.
Lisätietoja:
Maria Lohela
puh. 050 512 0789